7/29/2014

Missä elämässä mennään nyt.




Moikka! Blogihiljaisuutta tulikin hieman pitempään kuin suunnittelinkaan. No, koitetaan ottaa tahtia kiinni nyt taas syksyn tullen. Viime viikon rentouduin täysin kaukana kaikista töistä ja velvoitteista mökkeillen. Instaa seuraavat ovatkin pysyneet menossani enemmän mukana, sillä sinne muutamia fiiliskuvia päivittelinkin loman varrelta :) Nyt on palattu takaisin kotiin ja aikamoinen alkuviikko on kieltämättä ollut.


Tänään kävin työhaastattelussa, ja sain kuin sainkin työpaikan ensi toukokuulle saakka. Olen siis kouluohjaajana, IP-kerhon vetäjänä ja mahdollisuuksien mukaan teen opettajan sijaisuuksia entisellä ala-asteellani! Mikä sen parempaa kuin saada duunia opiskelujen oheen omalta alalta :) Olen erittäin kiitollinen tästä paikasta, sillä siitä on oikeasti hyötyä oman alani kurssejakin miettien, toisin kuin esim. jos joutuisin olla kaupan kassalla.


Mutta ei siinä vielä kaikki. Soitin tänään Jyväskylän Yliopistolle, ja olen tällä hetkellä ensimmäisellä varasijalla. Voitte uskoa että kuumotuksen määrä on aika suuri! 5 ei ole ilmoittanut tulostaan ja jos yksikin peruu, saan paikan! Nyt jos jään ekalle varasijalle ja opiskelupaikka menee sivu suun, on ketutus ehkä maailman suurin, kuten ymmärtää saattaa. Töiden ja avoimen yliopiston takia kuitenkin jos paikka aukeaa, yritän mahdollisuuksien mukaan saada paikkaa lykättyä ensi syksylle. Aika kiire tässä parin viikon aikana tulisi hoitaa kaikki asiat kuntoon ja lähteä sinne...

Sen lisäksi olen täällä hoitanut ihan juoksevia asioita, sekä laittanut kotia ja pihaa kuntoon loman jäljiltä. Muut lomailevat vielä tämän viikon, ja olen täällä kodinhoitajana :D Viimeinen lomaviikko minullekin, ensi tiistaina alkaa sitten työt koululla perehdytyksien merkeissä. Katsotaan siis mitä kaikkea jännää mä vielä tälle viikolle keksin :) Mukavaa viikkoa sinnekin kaikille! Ja tsemppiä ensi viikolla koulunpenkille palaavillekin! ;)

7/19/2014

Mennyttä viikkoa.





Mulla on ollut harvinaisen mukava viikko. Se käynnistyi maanantaiaamuna spinningohjauksella, jossa oli yllättävän paljon porukkaa paikalla! Siitä oli kiva jatkaa viileän suihkun kautta Selloon tapaamaan kavereita. Kahvikupposten äärellä vaihdeltiin taas kuulumisia ja fiilisteltiin tyttöjen tulevaa matkaa. Tulihan siinä taas muutamat kaupatkin samalla kierrettyä.. Alennusmyynni on mun heikkouteni: "kerran halvalla saa" :'D!

Salilla on tullut rampattua useampana päivänä, niin kuntosalien kuin peruskuntotreenienkin merkeissä. Eilisiltana tein parin tunnin treenin Fridan kanssa, ja jäin yhdeksän jälkeen illalla tekemään vielä oman jamittelun tunniksi saliin. Arvatkaapa mitä, meille on vihdoin saatu kattoon värivalot taas! Lisäksi jumppasaliin tulee discopallo ja projektorit, jotka heijastavat lattiaan kuvioita. Discofiilis on taattu! Eilen menin vielä pelkillä värivaloilla, mutta siitä huolimatta fiilis oli taas niin absurdi: miten pelkkä hyvä musiikki ja liike voi tuntua niin vapauttavalta? Mulla meni ihan kylmät väreet siinä itsekseni heiluessa ja pieni hymykin nousi huulille. Olen oikeastaan tosi onnellinen, että pystyn ilmaista itseäni tanssimalla, liikkeellä. Samassa kaupassa saa vielä bonuksena endorfiinit, en valita!



Keskiviikkona oli ihan mahtava keli, ja vietinkin aikaa ulkona. Keskiviikkona tutustutin itseni taas uuteen ihmiseen, mikä on musta kesässä ihan mahtavinta. Kuulee erilaisia elämäntarinoita erilaisilta ihmisiltä, pääsee vaihtamaan ajatuksia ja saa ehkä itselleekin jotain uutta. Ihan mahtavuutta :) Viikko jatkui sitten samoissa säissä, ja oteltiin aurinkoa. Johannan kanssa käytiin korkkaamassa terassikausi (mieluummin myöhään kuin ei milloinkaan!) ja samana päivänä minä heitin talviturkin! :D Vesi oli yllättävän lämmintä ja polskittiinkin ilta-auringossa hieman pidempäänkin. Perjantai meni Fridan kanssa XXL:än alennuksia kierrellessä ja samalla käytiin myös Jumbossa. Muutamia alejuttuja tarttui sieltäkin mukaan, ja vedettiin napaan myös makoisat lounassalaatit. :) 

Tänään olen vain nauttinut ihanasta ulkoilmasta. Leikkasin nurmikon ihan rauhassa, kitkin kasvimaata, kastelin kukkia ja muita kasveja. Vein kanit ulos ja naureskelin niiden kesäiloittelulle ja heinän rouskutukselle. Kaupasta tarttui mukaan salaattiainekset ja senkin söin ulkona. Miksi kaikki maistuu niin paljon paremmalta ulkona?! Myös aurinkoa ehdin hieman ottaa askareiden lomassa- alkaa ihan kiva päivetys ollakin jo pinnassa :) Nyt ilta jatkuu leffalla ja sohvalla makoillen. Huomenna sitten viimeinen ohjaus ennen meikäläisen ruhtinaallista viikon lomaa! :D




Toivottavasti teidänkin viikkonne on sujunut yhtä mukavasti :) Palaillaan joko lomalla tai viimeistään sen jälkeen!


7/16/2014

Luonnollisuus kunniaan




Koko some tuntuu nyt olevan täynnä luomu/meikittömyyskuvia ja päätin vihdoinkin kerätä rohkeutta mennä myös mukaan. Meikittömyys ja sen näyttäminen ulkopuolisille on aina ollut mulle aika arka paikka, ehkä yksi niitä juttuja joista en itsessäni pidä- jokaiselta löytyy niitä. Kun on täysin blondit ripset ja kulmat, on ilman meikkiä aika kalju olo :D Kulmat olen värjännyt kestovärillä, mutta ripsiväriä ilman en ole päivääkään. Siksi mietin pitkään jopa näiden kuvien julkistamista, mutta päätin että vihdoin on munkin aika opetella hyväksymään itseni ilman ainaista pakkelia.

Oikeastaan sain idean tähän postaukseen musiikkivideosta, jonka joku oli eilen facebookiin linkannut. Siinä puhutellaan juuri sitä, ketä varten meikkaat. Aina ei tarvita tekoripsiä ja hiusjatkeita- varsinkin kesä on luonnollisuuden aikaa! Uskalla vähentää meikkiä vaikka pikkuhiljaa ja totuttele katsomaan itseäsi peilistä myös ilman sitä. Sano itsellesi samalla, että kelpaat ihan tällaisena. Kauneus on katoava luonnonvara, sitä yritän itsekin aina toitottaa. Turha kuluttaa tunteja peilin edessä ja murehtien, kun saman ajan voisi käyttää johonkin muuhun kivaan!


Kuitenkin sitten toiseen puoleen- meikkaaminen ja laittautuminen on myös ihan älyttömän kivaa. Voi korostaa omia parhaita puoliaan ja saada kasvoja erilaisilla valoilla ja varjoilla täysin uudella lailla esiin. Lisäksi varmasti lähes jokainen tuntee itsensä itsevarmaksi kauniisti meikattuna. Mutta se ei silti poissulje sitä faktaa, että itsensä pitäisi pystyä hyväksymään myös ilman meikkiä. Se ei tee kenestäkään huolimatonta eikä itsestään piittaamatonta, jos ei aina meikkaa. 

Itse en varsinkaan murrosikäisenä ollut päivääkään ilman meikkiä. Hyvä, että postia kehtasin hakea ilman ripsiväriä :D Nyt kuitenkin olen jo totutellut omaan naamaani, ja toki ikäkin tuo mukanaan lisää itsevarmuutta sekä kykyä arvostaa itseään ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Vieläkään en esim. ruokakauppaan tai salille lähde ilman ripsiväriä, mutta kaiken muun meikin olen voinut jättää pois. Seuraava haaste olisikin mennä vaikkapa puntille ihan täysin naturellina- ja tajuta ettei se oikeastaan olekaan niin kovin kamalaa.

Katsokaa allaoleva musiikkivideo, ja liittäkää sen sanoma tähän tekstiin. :)



7/15/2014

"Ota sitä huikkaa!"





Tällaisilla kuumilla ja kosteilla keleillä varmasti joka ikinen treenaaja oppii kantapään kautta nesteytyksen tärkeyden. Vettä pitäisi juoda ainakin se kolme litraa vuorokaudessa, ja jokaista liikuttua ja hikoiltua tuntia kohden määrään voi lisätä sen yhden litran. Ja hien mukanahan poistuu aina myös suoloja, joten sitäkään ei kannata unohtaa. Tässä postauksessa ajattelinkin höpötellä vähän aika unohdetusta aiheesta, eli nesteytyksestä- tälläkertaa ihan pelkän veden muodossa tosin! ;)



Itselläni on sydämen kanssa ollut aina hieman ongelmia, ja ne kostautuvat varsinkin näillä kuumilla keleillä kun hikoilu ja lämpö rasittavat kehoa entisestään. Aina iltaisin lisälyönnit ja rytmihäiriöt kiusaa, ja se on selvä merkki siitä että on tullut juotua liian vähän. Samoin oireilee myös lihakset, jotka ei palaudu kunnolla ja saattaa krampata. Tällöin tankkaankin tupla-annoksen magnesiumia ja lisään n. 1,5 litraan vettä teelusikallisen ruususuolaa. Muutenkin pidemmissä urheilusuorituksissa kannattaa muistaa lisätä toiseen vesipullolliseen suolattua vettä, sillä kuten todettu ei pelkkä puhtaan veden litkiminen riitä. Muista myös magnesium, jos kärsit krampeista ja muista palautumisoireista!

Nestehukka voi aiheuttaa myös kesken jumppatuntien pahoinvointia ja heikkoutta. Siksi sanonkin aina näillä keleillä myös asiakkailleni, että muistavat tankata vettä ja kivennäisaineita kunnolla. Pidetään myös ylimääräiset lyhyet juomatauot jokaisen työbiisin välissä, jottei juominen jää siitä kenelläkään kiinni. Nesteytys kannattaakin toteuttaa pienissä määrissä pitkin tuntia, ei yhdellä isolla huikalla tunnin puolivälissä. Muistathan myös tämän vaikkei ohjaaja siitä tunnilla erikseen muistuttaisikaan :)

Tänään olin salilla tekemässä peruskuntotreeniä, ja heti ensimmäisten minuuttien aikana aineenvaihdunta oli sitä luokkaa että arvasin mitä tulemaan pitää. Sitä oli matalasykkeisenkin treenin jälkeen ihan suihkussakäyneen näköinen :'D Näitä kesätreenien ihanuuksia! No, toisaalta sen jälkeen on ihana mennä viileään suihkuun ja tankata raikasta vettä. Itse olen lähipäivinä virkistänyt osaa vesilitroistani esim. jäisillä mansikoilla tai sitruunaviipaleilla. Suosittelen!



Tämän päivän peruskunnon jäljiltä- vesipullo kädessä tottakai!

7/13/2014

Elämistä epävarmuudessa.




Uskon että moni samassa tilanteessa oleva nuori pystyy samaistumaan tähän aiheeseen, joten poiketaan taas hieman treenijutuista sivupoluille. Toki tämä aihe liittyy treeneihin ja työhöni myös siinä mielessä, että jos muutokset toteutuvat, tulee hommani spinningohjaajana loppumaan ja joudun sanomaan hyvästit kotisalilleni. Isoja asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Kaikki on auki ja jokainen mahdollisuus pysyy lukitsemattomana ihan loppuun asti. Tunnistaako joku tilanteen tutuksi myös omalle kohdalleen? Veikkaan että aika moni lukion päättänyt keikkuu myös tällä hetkellä yliopiston varasijoilla tai vasta odottelee tuloksiaan- kuten allekirjoittanut.

Hain kolmelle paikkakunnalle, joista Turkuun otettiin sisään 30. Multa puuttui vain muutama piste sisäänpääsystä, ja olen varasijalla 342- kyllä, luit juuri oikein. Se kuka vielä sanoo ettei kilpailu opiskelupaikoista ole kovaa, on kyllä niin väärässä. Tuo määrä hakijoita mahtui muutaman vakava- pisteen sisään varasijoille. Helsingin tulokset eivät ole vielä edes tulleet, mutten sinne odotakaan edes pääseväni. Hakijoita 1400, sisään 60. Hakijamäärä noussut vuodessa tuolle alalleni 34%! (Vertailukohteena esim. lääkiksessä sama prosenttiluku oli 4).



Toiseksi vaikeimpaan hakukohteeseeni, eli Jyväskylään onkin sitten kinkkisempi tilanne. Siellä olen tällä hetkellä varasijalla 17, ja soittaessani sinne kerrottiin että viime vuonna sisään on päässyt varasijalta 23. Mahdollisuudet ovat siis ihan realistiset. Ongelmallisinta on kuitenkin se, että viimeiset peruutukset tulee tehdä vain pari viikkoa ennen koulujen alkua. Luvassa voi siis olla hyvinkin äkkilähtö, jos paikan saan. Vaikeinta onkin elää tässä epävarmuuden tilassa sinne asti- en pysty yhtään suunnittelemaan tulevaa syksyä. Kaikki riippuu muista opiskelijoista ja heidän valinnoistaan. Mihin mä tulen päätymään? Miten kaikki asiat tulee järjestymään? 

On vaikea kuvitella tilannetta, jossa joudun parissa viikossa sanomaan hyvästit kaikelle nykiselle elämälle. Ihmisille, harrastuksille, työlle. Jos paikka tulee, se tulee hyvin nopeasti ilman sopeutumisaikaa. Toki nyt jo voin leikkiä ajatusleikkiä lähdöstä, mutta koska paikka ei missään mielessä ole yhtään varma, en osaa siihen kovinkaan vakavasti suhtautua. Toinen hyvin todennäköinen vaihtoehto on se, että elelen täällä vielä vuoden täysin tavallista turvallista ja tuttua elämääni opiskellen avoimessa yliopistossa ja tehden töitä, samalla jumpaten. Kumpi sitten olisikaan oikea ja parempi vaihtoehto, sitä en osaa sanoa. Molemmissa on puolensa.

Jos yliopistopaikka aukeaa, ei ole kysymystäkään ettenkö sitä ottaisi vastaan ja lähtisi. Se on niin suuri asia nuorelle. Toisaalta aikaa on myös uuteen hakuun, ja sillä tiedän että nyt jäin muutaman varasijan päähän paikasta, ovat mahdollisuudet päästä ensi vuonna ihan oikeassa valinnassa realistiset. Se vain tarkoittaa uutta valmennuskurssia ja vieläkin enemmän työtä. Sen siitä saa kun hakee suosituille aloille.. Mutta kun tiedän oman juttuni, en sitä halua vaihtaa vain siksi että jonnekin muualle pääsisi helpommalla. Tosin ensi vuonna saatan laittaa yhteisvalintaan mukaan myös luokanopettajan opinnot, joka tämän vuoden haussa jäi harmittamaan sillä sitä en tehnyt.



Anyways, kaikki ovet ovat nyt auki ja iso osa ajasta meneekin näitä erilaisia mahdollisuuksia pohtiessa. Mihinkään en itse pysty vaikuttamaan, kohtalo määrätköön reitin. Kalenteriorientoituneelle kontrollifiriikille irti päästäminen ja hetkessä eläminen on vain super hankalaa. Onneksi asiat alkavat varmasti pikku hiljaa seljetä, ja olen varautunut molempiin vaihtoehtoihin omilla suunnitelmillaan. Silti tuntuu surulliselta ajatus siitä etten pääsisi kouluun ja jäisin parin varasijan päähän, mutta toisaalta myös se että joutuisin jättämään näin pian tämän kaiken taakseni ja lähtemään keskisuomeen. 

Mutta äitini sanoin, kaikella on tarkoituksensa ja mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan, on se varmasti ihan hyvä vaihtoehto. Näin nuorella iällä ei vuosi sinne tänne hetkauta. Silti tämä on varmasti ilman epäilystä yksi stressaavimpia ja inhottavimpia aikoja nuoren elämässä- epävarmuus tulevasta. Toisaalta, nyt on kaikki ovet avoinna ja mahdollisuus haaveilla.

Tämä kuva tiivistää hyvin meneillään olevan elämänvaiheen sekä tulevat muutokset.