12/04/2016

9 päivää lähtöön...


Vajaa pari viikkoa, ja sitten on taas nokka kohti jenkkilää. Tällä kertaa suuntana on Texas,Tennessee ja Louisiana! Tässä kuunnellessa amerikkalaisia joululauluja aloin fiilistellä viime vuoden matkaa, ja kaikkea sitä joulutunnelmaa minkä tuo maa ympärilleen rakentaa. Tässä muutamia kuvia viime vuoden neljän viikon joulureissulta, jolloin kohteena olivat New York, New Orleans sekä Florida. 


Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa - vielä 9 päivää!












12/02/2016

Mun koti ei oo täällä



En muista milloin viimeksi olisin kirjoittanut näin henkilökohtaisen postauksen. Haluan kuitenkin avata suuni, sillä itse aikanaan näiden asioiden kanssa painiskellessani ei kukaan puhunut samasta aiheesta. Eli siitä, jos ei kotiudukaan uudelle paikkakunnalle.

Opiskelupaikan saaminen on iso juttu, lisäksi samalla suuri elämänmuutos. Usein se myös vie uudelle paikkakunnalle. Mitä yleensä vastaat, kun joku kysyy sinulta miten opiskelupaikkakunnalla menee? "Oikein hyvin kiitos, olen viihtynyt tosi hyvin". Mutta kuinka moni oikeasti uskaltaa puhua rehellisesti, oikeista tunteistaan? Kuinka monen olet kuullut oikeasti sanovan, että "en ole kotiutunut, en tunne tätä paikkaa omakseni"? Aivan.





Olen aina tiennyt, kuinka tulen asumaan loppuelämäni Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla. Olenhan täältä kotoisin, koko elämäni on täällä. Tunnen tämän ympäristön mukavaksi minulle, näen itseni täällä asumassa, työskentelemässä, harrastamassa. Varsinkin nyt kun kumppanikin on helsinkiläinen ja opiskelee Helsingin yliopistossa, on katkeruus siitä miksi minäkin en voi asua täällä, alkanut kasvamaan. 

Ensimmäinen syksy Jyväskylässä meni vielä uutuudenviehätyksen vallassa. Totuttelin yksin asumiseen ja uudessa paikassa olemiseen, olihan myös opiskelujen aloittaminen iso juttu. Ensimmäisen vuoden keväänä totuus kuitenkin iski - ei täällä ole minulle mitään, en kuulu tänne. En kokenut ympäristöä omakseni, en yksinkertaisesti sopeutunut asumaan niin pienellä paikkakunnalla. Kaikki, mitä kaupungilla oli tarjottavanaan, oli saman kadun varrella jossa asun. Mikään Jyväskylässä ei tuntunut omalta - ainoastaan oma koti oli kaunis ja mukava, mutta siihen se jääkin.

Välillä olen huomannut ajattelevani, että olen kuin vankilassa lusimassa pakollisia päiviä, kun olen opiskelupaikkakunnalla. Tavallaan elämä on seisahduksissa ja seuraan somesta kuinka tuttavani, ystävät, perhe ja kumppani käyvät Helsingissä tapahtumissa, harrastavat ja elävät elämäänsä. Minä olen samaan aikaan toisella puolella Suomea jumissa tilantessa, jossa en haluaisi olla. Ja oikeastaan tästä tilanteesta ei ole väyliä ulos - ainoastaan hakea uudelleen pääsykokeiden kautta Helsinkiin, joka ei ole millään tapaa järkevää. Ainut tapa on siis vielä elää tätä elämää ainakin seuraavat kolme vuotta. 





Kaiken huippu on mielestäni se, miten Jyväskylän yliopisto suhtautuu kaltaisteni kahden paikkakunnan välillä kulkevien opiskelijoiden tilanteeseen. Joustoa esimerkiksi opiskelutavoissa tai läsnäoloa vaativissa kursseissa ei anneta - joudunkin siis tulevana vuonna kulkemaan Jyväskylään ja takaisin joka viikko yhden päivän ja yhden tunnin tapaamisen takia. Esimerkkinä voidaan käyttää myös muita kursseja: Jyväskylällä ei ollut esimerkiksi tarjota samanlaista kielten kurssia kuin Helsingin yliopistolla, jossa kävin englannin kurssin omien tavoitteideni, oppimismetodieni ja aikataulujeni mukaisesti siten, että minulla oli natiivipuhuja henkilökohtaisena ohjaajanani (ns. ALMS-kurssi). Tuntuukin, että Jyväskylän yliopisto tulee monimuotoisen opetuksen ja joustavien tapojen kanssa jäljessä. 

Mitä enemmän vietän aikaa Helsingissä ja uudessa Punavuoren asunnossamme, tunnen kuinka kuulun siihen kaupunkiin. Opiskelu Helsingin kampuksella on ollut mukavaa, opiskelutavat ovat joustavia ja monimuotoisia. Samoin koko kaupunki tarjoaa paljon mahdollisuuksia olla ja toteuttaa itseään. Siksi tuntuukin entistä vaikeammalta palata aina helsingin-viikkojen jälkeen takaisin Jyväskylään. Tällä hetkellä ainut motivaattori valmistua nopeasti tuntuukin olevan se, että pääsen sieltä mahdollisimman pian pois. En tiedä miten tulevat kolme vuotta sujuvat vielä, mutta oikeastaan ainut tapa on sopeutua tähän tilanteeseen - ymmärtää, ettei tälle nyt mahda mitään mutta samalla miettiä kuinka lyhyt aika tämä loppupeleissä on. Aina kaikki ei mene omien suunnitelmien mukaan, mutta ehkä sekin osaltaan kasvattaa ihmisenä. 




Tämä postausaihe on sellainen, josta en ole aikaisemmin uskaltanut kirjoittaa. Haluan kuitenkin tarjota teille lukijoille välillä hieman syvempääkin katsausta elämääni ja ajatuksiini, ja siksi halusin tuoda tämän asian nyt esille. Tiedän etten ole yksin ajatusteni kanssa. Toivoisinkin, että yhä useampi uskaltaisi myös puhua siitä, kun kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut. Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu - opiskeluaika on lyhyt pätkä elämästä, etkä sinä ole ihmisenä mitenkään epäonnistunut, jos et kotiudukaan opiskelupaikkakunnalle. Meistä jokainen tietää minne oikeasti kuuluu. 






12/01/2016

Joululahja minulta minulle



En taida olla ainut joka on törmännyt Cluse-kelloihin esimerkiksi Instagramissa. Olen ihaillut näitä jo jonkin aikaa, ja ilokseni pääsin myös näin joulun alla tilaamaan heidän verkkokaupastaan pari kelloa sekä niihin vaihtorannekkeet itselleni. Ihana joululahja minulta minulle siis! Ideana siis on, että ostamalla yhden kellotaulun saat siihen helposti vaihtuvaa ilmettä ostamalla erillisiä rannekkeita, ja vaihtamalla niitä kelloosi! Minulla meni tunteja verkkokauppaa selaillen, sillä en osannut päättää mitkä kellot oikein valitsisin - liikaa vaihtoehtoja! Lopulta päädyin näihin kahteen yksilöön:





Lisäksi valitsin molempiin kelloihin yhden vaihtorannekkeen. Toiseen nappasin mustan nahkarannekkeen kultaisilla yksityiskohdilla, ja toiseen valitsin hillityn ruskean hihnan, jossa on hopeiset yksityiskohdat. Kannattaa muuten muistaa varmistaa vaihtoranneketta tilatessa, että kellotaulussa on varmasti samanvärinen reunus kuin hihnan soljissa! Lisäksi hihnoja ja kelloja on kahdessa eri koossa: 16mm sekä 18mm, eli lisähihnaa ostaessa muista tsekata että hihna on sopiva kelloon. 

Pidän kelloa joka päivä kädessä, ja nykyään jos se unohtuu yhtenäkin päivänä, huomaan tuijottelevani tyhjää vasenta rannetta. Luultavasti tulen kiintymään näihin yksilöihin niin kovasti, että ne eivät lähde ranteestani kulumallakaan... Erityiseksi suosikikseni nousi tuo mustalla taululla varustettu kello ja sen kultainen ranneke! Sen sijaan toinen kello, hopeisella reunuksella on arkisempi ja klassisen tyylikäs hillitympien asujen kanssa!





* yhteistyössä CLUSE 

11/30/2016

Perjantai 1,5 minuutissa.







Päätin tehdä pitkästä aikaa pienen koostevideon päiväni kulusta 25.11 perjantaina. Muutamassa kohtaa unohdin kaivaa kameran esiin, mutta aika lailla tässä tulee koko vapaapäivän fiilikset tallennettua. Joka perjantaiseen rutiiniin kuuluu vielä iltaisin myös sohva, irtokarkkipussi ja X-Factor! Mitä mieltä te olette tällaisista my day-tyyppisistä videoista? Haluaisitteko tänne blogiin enemmänkin videotyyppistä sisältöä?


11/27/2016

Kolme asiaa...



3 ASIAA, JOISTA PIDÄN....  
- Musiikki. Sen kuunteleminen, soittaminen, tekeminen.
- Meikkaaminen. Paras tapa ilmaista persoonaa sekä mielialaa.
- Toisten auttaminen. Varsinkin näin joulun alla, kun saa jakaa hyvää mieltä muillekin.


3 ASIAA, JOISTA EN PIDÄ...
- Ihmisten kateellisuudesta ja sen purkamisesta muihin ihmisiin.
- Eläinten moraalittomasta kohtelusta ruokateollisuudessa, jonka vuoksi itsekin olen kasvissyöjä.
- Suomalaisten hiljaisuudesta - rakastan puhua kaupan kassalle tai vaikkapa kanssaihmisille hississä.






3 ASIAA, JOITA TEIN VIIKONLOPPUNA...
- Muutimme poikaystäväni kanssa Punavuoren asuntoon.
- Kävimme IKEAssa. Kahdesti.
- Söin maailman parasta libanonilaista ruokaa Vivo's Deli:ssä.


3 ASIAA, JOTKA OSAAN...
- Soittaa soittimia: mm. poikkihuilua, pianoa, kitaraa ja ukulelea.
- Luetella piin likiarvon 27 ensimmäistä desimaalia. Tärkeä taito.
- Naksutella sormiani. En osannut vielä pari vuotta sitten, mutta opettelin!


3 ASIAA, JOITA EN OSAA...
- Edelleenkään käyttää tilastollista SPSS-järjestelmää vaikka läpäisin kurssin kolmosen arvosanalla...
- Skeitata. Haluaisin osata, se näyttää niin siistiltä touhulta.
- Olla väärässä. Tämän poikaystäväni taitaa tietää liiankin hyvin..:D





3 ASIAA, JOTKA HALUAISIN OSATA...
- Puhua sujuvasti espanjaa. Lukiossa opiskellut asiat ovat päässeet täysin unohtumaan, ja niitä pitäisikin kerrata.
- Matemaattista päättelytaitoa. Arvostan niitä, jotka ymmärtävät kaikki derivaatat, todennäköisyyslaskelmat sekä yhtälökaavat tuosta vaan. Itse olen niissä aivan surullisen surkea.
- Hallita stressiä paremmin. Olen maailman kovin ottamaan paineita kaikesta mahdollisesta, enkä osaa olla viilipyttynä jännissä tilanteissa. Josta päästäänkin seuraavaan:


3 ASIAA, JOISTA STRESSAAN....
- Tämän vuoden viimeisistä kurssisuorituksista. Enää muutama viikko matkaan!
- Tulevan kevään kanditutkielmasta ja sen aikatauluttamisesta.
- Kahden asunnon (oikeastaan kolmen...) välillä seilaamisesta. Haluaisin vain yhden, pysyvän kodin.





3 ASIAA, JOTKA SAAVAT MINUT RENTOUTUMAAN...
- Telkkari ja irtokarkkipussi. No words needed.
- Poikaystävän syli. Mielellään yhdistettynä vielä ensimmäiseen kohtaan.
- Liikunta, ja sen mukanaan tuoma endorfiininen olo.


3 ASIAA, JOISTA UNELMOIN...
- Omasta perheestä, ihan ehdottomasti. Ei vielä lähitulevaisuudessa, mutta joskus.
- Omistusasunnosta Helsingin kantakaupungissa.
- Terveydestä. Sen ottaa liian usein itsestäänselvyytenä - haluaisin pysyä terveenä, iloisena ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään.




Mitä teidän kolmen asian listoillenne mahtuu - oliko ollenkaan yhtäläisyyksiä minun listoihini?